Asuimme Israelissa vuosina 2000-2004. Esikoisemme 14-vuotias Saara oli 6 kuukautta, kun pakkasimme tavaramme neljään matkalaukkuun ja muutimme Jerusalemiin. Toinen tyttäremme syntyi 2,5 vuoden päästä. Siellä törmäsimme ensimmäistä kertaa kotikoulua pitäviin amerikkalaisvanhempiin. Meihin teki suuren vaikutuksen kotona koulua käyvien lasten avoimuus, luonnollinen suhtauminen muihin lapsiin, mutta myös aikuisiin. Siitä lähti kytemään ajatus, että halusimme omalle perheelle samaa henkeä jota aistimme amerikkalaisten ystäviemme kotona.
Muutama vuosi myöhemmin muutimme takaisin Suomeen. Saara oli reilu 4 vuotta ja Rebekka 1 v. Aloin lukea artikkeleita liittyen kotikouluun. Mitä enemmän sain tietoa kotikoulusta sitä vakuuttuneempi olin, että haluan kokeilla jos se toimisi myös meillä.
Lasten kasvatuksen ammattilaiset ja myös kirkon piispat ovat ottaneet kantaa kasvatusasioihin:" kunnolliseen vanhemmuuteen ei tarvita mitään ihmeellisiä asioita, riittää, että rakastaa ja on läsnä." Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää valita kotikoulu jotta voi olla läsnä lapsilleen. Minulle ja meille se tarkoitti sitä.
Pian myös lähipiiri huomasi kotikoulun myönteiset vaikutukset. Kaikki jotka ovat tavanneet lapsemme ei mieti tuleeko heistä sosiaalisia tai muuten yhteiskunnassa ja kaveriporukassa pärjääviä. Lapset on elävä esimerkki siitä, että kotikoulu on hyvä juttu. Se toimii ainakin meidän perheessä.
Myöhemmin syitä kotikoulun puolesta on löytynyt vain lisää. Ratkaisu jonka teimme on vuosi vuodelta vahvistunut. Liikunnasta on tullut tärkeä osa meidän arkea. Kotikoulu mahdollistaa sen, että lapset voi harrastaa paljon.
Saara jatkoi kotona opiskelua vuosi toisen perään. Kun Saara aloitti 4. luokan niin samana syksynä Rebekasta tuli ekaluokkalainen. Perheeseen oli edellisenä syksynä syntynyt 3. tyttö Ester. Kotikoulu oli siis monin tavoin haasteellisempaa, kun vertasi tilannetta jolloin kotona opiskeli vain Saara. Rebekka vaati enemmän aikaa, mutta onneksi Saara oli opinnoissaan edelleen hyvin omatoiminen ja näin ollen pystyin keskittymään Rebekan kouluun. Meillä on ylipäätään opiskelujen kannalta aika rento meininki. Pikkuhiljaa ollaan luovuttu tarkoista ajoista ja tytöt ovat opiskelleet pääsosin hyvin itsenäisesti lukuunottamatta englantia jota opiskellaan yhdessä.
Tällä hetkellä Saara käy peruskoulun viimeistä luokkaa koulussa. Kotona opiskelee kuudetta luokkaa11-vuotias Rebekka ja Ester meidän ekaluokkalainen.
Perheessä on myös 2-vuotias tyttö Grace, joka on tällä hetkellä talon innokkain koululainen. Hän kulkee pitkin taloa kirja tai vihko kädessä ja tekee niihin omia tekstejään ja piirustuksiaan. Tähän perään totean, että kirjaimet ja tekstit on viivoja ja ympyröitä A4 lla pitkin poikin :) Hänelle on kuitenkin tärkeää "käydä koulua". Kaikilla lapsilla on säilynyt into opiskeluun ja se on mahtavaa.
Kotikoululaisten määrä on vuosi vuodelta hieman kasvanut ja ilmiönä se kiinnostaa mediaa. Iltalehdessä oli ensimmäinen juttu, kun Saara kävi viidettä luokkaa, kotilääkäri lehti otti yhteyttä vuotta myöhemmin ja syksyllä 2013 kotikoulumme oli Hesarissa ja samana aamuna Heidi YLEn aamutv:n suorassa lähetyksessä. Jokaista lehti -ja TV haastattelua olemme pohtineet tarkoin ja muutamista pyynnöistä ollaan kieltäydytty. Vaikka ne on olleet tosi hyviä kokemuksia niin samalla myös rankkoja.
Viime keväänä yhteyttä otti MTV 3 ja AVA. Sanoin heti ei, kun meitä pyydettiin mukaan Tv sarjaan. Asiaa puitiin ja pohdittiin. Viikkoa myöhemmin löysimme itsemme kuvausryhmän keskeltä. AVA lla alkaa marraskuussa ohjelma: erilaiset perheet. Tervetuloa kurkistamaan minkälaista on arki kotikoulu perheessä !
Heidi
 |
| Opiskelua Turkissa lokakuussa 2014 |
Asuimme Israelissa vuosina 2000-2004. Esikoisemme 14-vuotias Saara oli 6 kuukautta, kun pakkasimme tavaramme neljään matkalaukkuun ja muutimme Jerusalemiin. Toinen tyttäremme syntyi 2,5 vuoden päästä. Siellä törmäsimme ensimmäistä kertaa kotikoulua pitäviin amerikkalaisvanhempiin. Meihin teki suuren vaikutuksen kotona koulua käyvien lasten avoimuus, luonnollinen suhtauminen muihin lapsiin, mutta myös aikuisiin. Siitä lähti kytemään ajatus, että halusimme omalle perheelle samaa henkeä jota aistimme amerikkalaisten ystäviemme kotona.
Muutama vuosi myöhemmin muutimme takaisin Suomeen. Saara oli reilu 4 vuotta ja Rebekka 1 v. Aloin lukea artikkeleita liittyen kotikouluun. Mitä enemmän sain tietoa kotikoulusta sitä vakuuttuneempi olin, että haluan kokeilla jos se toimisi myös meillä.
Lasten kasvatuksen ammattilaiset ja myös kirkon piispat ovat ottaneet kantaa kasvatusasioihin:" kunnolliseen vanhemmuuteen ei tarvita mitään ihmeellisiä asioita, riittää, että rakastaa ja on läsnä." Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää valita kotikoulu jotta voi olla läsnä lapsilleen. Minulle ja meille se tarkoitti sitä.
Pian myös lähipiiri huomasi kotikoulun myönteiset vaikutukset. Kaikki jotka ovat tavanneet lapsemme ei mieti tuleeko heistä sosiaalisia tai muuten yhteiskunnassa ja kaveriporukassa pärjääviä. Lapset on elävä esimerkki siitä, että kotikoulu on hyvä juttu. Se toimii ainakin meidän perheessä.
Myöhemmin syitä kotikoulun puolesta on löytynyt vain lisää. Ratkaisu jonka teimme on vuosi vuodelta vahvistunut. Liikunnasta on tullut tärkeä osa meidän arkea. Kotikoulu mahdollistaa sen, että lapset voi harrastaa paljon.
Saara jatkoi kotona opiskelua vuosi toisen perään. Kun Saara aloitti 4. luokan niin samana syksynä Rebekasta tuli ekaluokkalainen. Perheeseen oli edellisenä syksynä syntynyt 3. tyttö Ester. Kotikoulu oli siis monin tavoin haasteellisempaa, kun vertasi tilannetta jolloin kotona opiskeli vain Saara. Rebekka vaati enemmän aikaa, mutta onneksi Saara oli opinnoissaan edelleen hyvin omatoiminen ja näin ollen pystyin keskittymään Rebekan kouluun. Meillä on ylipäätään opiskelujen kannalta aika rento meininki. Pikkuhiljaa ollaan luovuttu tarkoista ajoista ja tytöt ovat opiskelleet pääsosin hyvin itsenäisesti lukuunottamatta englantia jota opiskellaan yhdessä.
Tällä hetkellä Saara käy peruskoulun viimeistä luokkaa koulussa. Kotona opiskelee kuudetta luokkaa11-vuotias Rebekka ja Ester meidän ekaluokkalainen.
Perheessä on myös 2-vuotias tyttö Grace, joka on tällä hetkellä talon innokkain koululainen. Hän kulkee pitkin taloa kirja tai vihko kädessä ja tekee niihin omia tekstejään ja piirustuksiaan. Tähän perään totean, että kirjaimet ja tekstit on viivoja ja ympyröitä A4 lla pitkin poikin :) Hänelle on kuitenkin tärkeää "käydä koulua". Kaikilla lapsilla on säilynyt into opiskeluun ja se on mahtavaa.
Kotikoululaisten määrä on vuosi vuodelta hieman kasvanut ja ilmiönä se kiinnostaa mediaa. Iltalehdessä oli ensimmäinen juttu, kun Saara kävi viidettä luokkaa, kotilääkäri lehti otti yhteyttä vuotta myöhemmin ja syksyllä 2013 kotikoulumme oli Hesarissa ja samana aamuna Heidi YLEn aamutv:n suorassa lähetyksessä. Jokaista lehti -ja TV haastattelua olemme pohtineet tarkoin ja muutamista pyynnöistä ollaan kieltäydytty. Vaikka ne on olleet tosi hyviä kokemuksia niin samalla myös rankkoja.
Viime keväänä yhteyttä otti MTV 3 ja AVA. Sanoin heti ei, kun meitä pyydettiin mukaan Tv sarjaan. Asiaa puitiin ja pohdittiin. Viikkoa myöhemmin löysimme itsemme kuvausryhmän keskeltä. AVA lla alkaa marraskuussa ohjelma: erilaiset perheet. Tervetuloa kurkistamaan minkälaista on arki kotikoulu perheessä !
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti